Kevättalven luetut

                                       

Hei kaikille!

Tämä viikko on mennyt täällä flunssaissa tunnelmissa. Kevätlenssun oireisiin on kuulunut tällä kertaa lievä kuumeilu, kamala tukkoisuus, kova väsymys ja muuta muu, päivittäin vaihtuva oire. Mahdollisuuksien mukaan olen siis viettänyt aikaani silmät kiinni tai telkkaria katsellen (Gilmoren tyttöjen 3. kausi päättyi juuri).  Lukemisesta ei ole tullut yhtään mitään. No, olen ollut tänä talvena hyvin terve, joten en valita tästä tämän enempää. Ehkä elimistö kertakaikkiaan päätti puolestani hellittää hetkeksi kiireisen talven jälkeen.

Viime kuun vaihteessa minulta jäi luettujen kirjojen koonti tekemättä, joten koostetaanpa nyt koko mennyt kevättalvi kerralla yhteen. Helmikuu oli lukukuukautena varsin niukka, sillä viimeistelimme silloin Katjan kanssa kovaa vauhtia kirjaa painoon. Laatu korvaa kuitenkin määrän. Ehkä itselleni koko tähänastisen vuoden merkityksellisin kirja oli Liane Moriartyn Nainen joka unohti ja sitä olenkin väsyttömästi vinkannut niin Jyväskylän kirjamessuilla kuin Radio Savossakin talven aikana. Painava suositus siis tälle kirjalle!

Luin myös Vera Valan uusimman dekkarin. Tuomitut oli menevä ja sujuva kirja, jossa toimintaa riitti! Normaalisti olen lukenut Valan kirjat aina tuoreeltaan. Nyt kun lukeminen jäi talveen, onkin paljon lyhyempi aika seuraavan osan ilmestymiseen. Hauskaa! Moriarty ja Vala olivat takuuvarmoja, vanhoja tuttuja viihdyttäjiä, mutta Maarit Turtiainen sen sijaan oli uusi tuttavuus. Eilisen seitit oli kiinnostavan tarinan ja kauniin kielen ansiosta iloinen yllätys, lukukokemus, joka on jäänyt mieleen. Vahva suositus siis kaikille näille kolmelle kirjalle!

Siinäpä helmikuussa lukemani kirjat sitten olivatkin! Mainittava on kuitenkin kaksi blogiini päätynyttä elokuvaa. Ruotsalainen hetki oli erikoisuudessaan, makaaberiudessaan ja absurdiudessaan pysäyttävä ja mieleenpainuva elämys. Tappajan näköinen mies taas yllätti (positiivisesti) laadukkaalla, kansainvälisen tason toiminnalla, joka toi uuden kulman Matti Röngän Viktor Kärppä -kirjoihin.

Maaliskuu oli hieman vilkkaampi kuukausi. Tämän vuoden Savonia-voittaja, Karo Hämäläisen Yksin, oli vaikuttava teos. Niin oli myös yksi alkuvuoden eniten ihastusta herättänyt teos, Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirja on hieno, vaikka itse en olekaan päiväkirjamuotoisen kerronnan ystävä.

Minna Canthin päivän kunniaksi luin Minnalta Lain edessä -novellin, joka puhutteli tämän päivän yhteiskunnallisessa kontekstissa erityisen paljon. Yhteiskunnallisen puhuttelevuuden vastapainoksi vietin pääsiäisen hötönkevyen viihteen parissa. Nicolas Barreaun Rakkausromaanin reseptin suurimmaksi saavutukseksi jäi matkakuumeen nostaminen.  Maaliskuun ihan kärkikastiin sen sijaan kuului Antti Heikkisen Heikki Turusesta kirjoittama Turjailija-elämäkerta.

Kuukauteen kuului myös kaikenlaista kirjallista pöhinää, kuten korkojen kopistelua Jyväskylän kirjamessuilla ja osallistumista #pojatkinlukee-kampanjaan.

Entä mitä huhtikuussa?

Tulossa on monipuolinen kulttuurikuukausi. Viime lauantaina olin Kuopiossa kuuntelemassa Anssi Kelan konserttia ja voi pojat, se oli ehdottomasti niin laatunsa kuin tunteensa puolesta yksi parhaista ikinä! Menkää ihmeessä katsomaan, jos lippuja konserttikiertueelle vielä on saatavilla!

Jahka pääsen taas lukemisen makuun, saatte luettavaksenne mietteitä eräästä viime vuonna ilmestyneestä tietokirjasta. Sen jälkeen teen pienen radiohiljaisuustempun muutavaksi päiväksi, sillä olemme lähdössä pienelle kevätmatkalle Eurooppaan. Tapoihini kuuluu lomamatkoilla myös täydellinen somepaasto ja se tekee yleensä erittäin hyvää.

Ennen matkaani kuopiolaisilla on kuitenkin mahdollisuus tulla kuuntelemaan korkojen kopistelua ensi tiistaina 12.4. klo 18 VB-valokuvakeskuksella. Olen siellä Risto Löfin haastateltavana, aiheena mitäpä muutakaan kuin Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon. Myymälässä on myös saatavilla kirjaamme, joten siinäpä mainio tilaisuus hankkia oma kappale perehdytyksen kera! Nähdäänkö siis siellä?

Kommentit

Lähetä kommentti