Hyvä äiti, isä meidän?

Eve Hietamiehen Yösyöttö tarttuu arkaan aiheeseen. Mitä tapahtuu, kun äiti hyppää synnytyssairaalan edustalla taksiin ja jättää vastasyntyneen lapsensa isänsä huostaan? Voiko äiti hylätä lapsensa? Voiko isä pärjätä vauvan kanssa? Voiko mies päästä sisälle vaippaihottuman, Teletappien ja kuukuppien täyttämään äitimaailmaan? Näitä ja monia muita vanhemmuuteen liittyviä asioita Hietamies käsittelee herkästi ja hersyvästi, välillä itkettää ja kohta jo naurattaa. Kun Antti yrittää ostaa uusia kuppeja keittiöönsä, on pakko purra nyrkkiä, ettei vieressäni nukkuva vauva herää nauruuni.

Vastaleivottuna äitinä Yösyöttöön onkin kovin helppo samaistua. Antin ja Paavon yhteiselämä tuntuu hassulla tavalla samalla aikaa tutulta ja vieraalta. Monet vanhemmuuteen liittyvät tunteet: ylpeys, rakkaus, huoli ja ajoittain silkka pakokauhu lienevät jokaisen vauvaperheen vakiotuntemuksia. Toisaalta tarinaa lukiessaan tekee mieli huokaista helpotuksesta monienkin asioiden suhteen. Olen kiitollinen terveydestä, siitä, että vauvalla on sekä läsnäoleva äiti että isä ja ennen kaikkea siitä, että olemme saaneet nauttia osaavasta ja riittävillä resursseilla varustetuista neuvolapalvelusta.

Kirja tarjoaa tuoreelle äidille myös tietoa. Nyt tiedän, mikä lasta vaivaa, jos hän haukahtelee ja hengittää vaikeasti tai mihin jalka kannattaa kääriä, mikäli lapsi astuu naulaan. Sanomattakin lie selvää, että tiedän myös pari uutta asiaa, jota en ole aiemmin osannut ollenkaan pelätä... Mukavaa on myös peilata itseään kirjan leikkipuistoäiteihin: olenkohan enemmän vaihtoehtoluomuäiti, alennusmyyntiäiti vaiko kenties eväsäiti?

Kirjan opetus lienee siinä, että vanhemmuus on lopulta yhdistävä asia sukupuolesta riippumatta. Toisaalta siitä Hietamieskään ei pääse mihinkään, että miehet ovat lopulta eri planeetalta kuin naiset. Kirjaa lukiessa minua jäi askarruttamaan, miksi äitiyteen ja isyyteen liittyvät odotukset (niin perheen sisäiset  kuin ulkoa tulevat) ovat niin erilaiset? Onko se vain yksinkertaisesti niin, että jotkut jutut ovat naisten töitä ja toiset työt taas miesten juttuja? Kantavatko naiset vielä geeneissään muinaisten luolaäitien hiljaista tietoa kun miehet haluaisivat edelleen pyydystää mammutteja? Ei ihme, että miehisyyden kriisistä puhutaan. Mitä mieltä olette, arvoisat lukijat, oman kokemuksenne pohjalta?

Huomaan eksyneeni taas aika kauas itse aiheesta, eli Yösyöttö-kirjasta. Suosittelen sitä vilpittömästi kaikille. "Lapselliset" kirjasta varmasti pitävät ja uskoisin, että lapsettomille kirja tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkata perhesirkukseen esiripun takaa. Sen jälkeen kukin voi miettiä, haluaako vielä hypätä näyttämölle.

Kommentit

  1. I liked it. So much useful material. I read with great interest.

    [WORDPRESS HASHCASH] Kirjoittaja lähetti meille arvon '0 , mikä ei ole sallittua.

    VastaaPoista
  2. I added your blog to bookmarks. And i'll read your articles more often!

    [WORDPRESS HASHCASH] Kirjoittaja lähetti meille arvon '0 , mikä ei ole sallittua.

    VastaaPoista
  3. Tämä on hyvä kirja. Kosketti ainakin minua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti