tiistai 18. heinäkuuta 2017

Affinity Konar: Elävien kirja



Juutalaisia kuljetetaan keskitys- ja tuhoamisleireille. Juna saapuu Auschwitziin ja sen eräässä vaunussa ovat kaksostytöt Stasha ja Pearl, ikää 12 vuotta. Heidän kanssaan asemalle astuu myös heidän isoisänsä sekä äitinsä, joka on kuullut, että kaksosuudesta on leirillä hyötyä.

Niin tytöt erotetaan perheestään ja heidät viedään Tarhaan, rakennukseen, johon majoitetaan tohtori Mengelen tutkimuksiin joutuvat monikkolapset. Olot Tarhassa ovat hitusen paremmat kuin muualla leirillä, mutta vastapainoksi Setä altistaa lapset epäinhimillisiin ihmiskokeisiin.

Affinity Konarin Elävien kirja on yhtä aikaa ruma ja kaunis teos. Kirjassa on paljon pahaa, raakaa, repivää ja kiduttavaa. Toisaalta kauniit sanat, käsitteiden ja ideoiden maailma lohduttavat niin kirjan henkilöitä kuin lukijaakin. Siinä missä epäinhimillisyys ylittää sietokyvyn, tulevat avuksi sanat, mielikuvitus, kyky leikkiä. Taito, joka nostaa kiusatut kiusaajien yläpuolelle.

Selviytyäkseen neuvokkaat tytöt tekevät jo heti alussa sopimuksen: Pearl ottaa tehtäväkseen muistaa menneisyyden, Stasha taas pitää huolta tulevaisuudesta. Mutta kun kokeet kiihtyvät, sodan loppu lähenee ja tytöt menettävät toisensa, on sanoista, ideoista ja muistoista yhä vaikeampi pitää kiinni. Jäljelle jää vain kaksosten tiivis, jo äidin kohdussa syntynyt side, joka ei katkea.

Auschwitzin vapauttamisen jälkeisestä ajasta en ole lukenut niin paljon tarinoita kuin itse keskitysleiriltä. Minua yllätti, kuinka omillaan vapautetut, henkihieveriin rääkätyt vangit olivat sodan ollessa vielä kesken. Mihin mennä, kun kotia ei enää ole, missä on turvallista ja missä on perhe, vai olenko ainoa eloonjäänyt?

Tarinaa kerrotaan vuorotellen molempien tyttöjen näkökulmasta. Ratkaisu on onnistunut ja molempien kertojaäänet eroavat toisistaan. Henkilöistä nousee esille myös muita merkittäviä hahmoja: peloton Bruna, lähetti Peter sekä lempeät tohtori Miri ja mies, joka tunnetaan Kaksosten isänä. 

Auschwitzista on kirjoitettu paljon kirjoja, mutta aina uudestaan ne järkyttävät. Hyvä niin. Tällaisia kirjoja kirjoitetaan, jotta myös me muistaisimme menneisyyden ja pitäisimme huolta tulevaisuudesta.


Affinity Konar: Elävien kirja (Mischling 2016)
WSOY 2017
Suomentanut Hanna Tarkka
457s.
Arvostelukappale


6 kommenttia:

  1. Nyt alkoi kyllä kiinnostamaan tämä teos!

    VastaaPoista
  2. Kivaa, että kiinnostuit. Vahva suositus!

    VastaaPoista
  3. Olenpa samaa mieltä. Melkein puhkikuluneesta aiheesta kirjailijan hyvin tehtyjen läksyjen ansiosta syntyi malliteos. Siinpä ei mässäilty, mutta silti pyrittiin ihon alle - jonne ainakin minun kohdalla päästiin. Itseäni tässä kirjassa kosketti se vanha totuus, että toisen kaksosen kokema kipu koski myös itse kipua kokematonta. Siinä on kaksosten myötätunto toista puolikasta kohtaan huipussaan.

    Itsekin sitä suosittelen. Hyvä ja mielenkintoinen opus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksosten välisen yhteyden kuvaaminen oli tosiaan kiehtovaa ja koskettavaa. Omastakin lähisuvusta löytyvät kaksoset, joten siinäkin mielessä teos tuli lähelle.

      Poista
  4. Amma, kuten ehkä olet huomannut luen paljon Kolmanteen valtakuntaan liittyvää kirjallisuutta, ja luin tämänkin. Kirja vain lukitsi minut, sillä luin hyvässä uskossa ja kertojan vähän satumaiseen kerrontaan vaipuen, toki mielessäni juuri lukemani Mengelen elämäkerta. Sitten tuli se loppupuoli ja alkoi aueta se kauheaus, joka yhdistyneenä tyyliin, veti maton alta: menin ihan jumiin. Julminta ikinä ja sitten se kertojaääni. Tehokasta toki, mutta minulle nyt überiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronta oli tosiaan niin satumaista ja kaunista, että se peitti pitkään alleen kaiken kauheuden. On helppo kuvitella, että näin hyvällä mielikuvituksella varustetun lapsen mieli äärimmäisessä tilanteessa voisi toimia: kun jokin on liian pahaa käsiteltäväksi.
      Voimakas kokonaisuus koko teos.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...