Love Deluxe (Kärlek deluxe)

Love deluxe on romanttinen komedia, joka sijoittuu kirjamaailmaan.


Kesäloman alkamisen kunniaksi teki mieli katsoa joku kevyt elokuva. Sattumalta Netflixista eteeni osui minulle ennestään tuntematon ruotsalainen komedia Love deluxe vuodelta 2014. Tuskin olisin muuten sitä alkanut katsomaan, mutta kun huomasin tarinan kertovan  menestyneestä chick lit -kirjailijasta, joka haluaa oikeaksi kirjailijaksi, mielenkiintoni heräsi.

Tarinan päähenkilö on Selma Trastell (Moa Gammel), seitsemän myyntimenestysromaania kirjoittanut, juhlittu kirjailija. Hänen viihderomaaninsa menevät kuin kuumille kiville, mutta kriitikot teilaavat teokset kerta kerran jälkeen julmemmin, ja oikeat kirjailijat nyrpistävät nenäänsä ja naureskelevat pinnallisuudelle. Selma haluaa kirjoittaa kirjan, joka muuttaa ihmiselämiä ja mentorikseen hän saa Brittan (Lotta Tejle), taiteilijan henkeen ja vereen. 

Selma on eksynyt yhdeksi yöksi samaan sänkyyn paljettohousuisen elämäntaparokkari-Johnin (Martin Stenmark) kanssa, mutta uutta, vakavampaa Selmaa itsestään etsivä nainen ei osaa kuvitella heille yhteistä tulevaisuutta. Sen sijaan hän päätyy yhteen Nilsin (Andreas La Chenardière)  kanssa, joka on herkkä runopoika ja ennustettu tuleva August-palkinnonvoittaja.

Elokuvan juoni menee ennalta-arvattavasti niin kuin chick lit -romaanissakin, kompurointien jälkeen Selma löytää todellisen rakkauden ja siinä sivussa myös itsensä (jota symboloi tietenkin  uusi hiustyyli). Mukana on paljon koomisia käänteitä, romanttisia hetkiä, petollisuutta ja aitoa ystävyyttä. Kirjallisuusmaailman ja oikeiden kulttuuri-ihmisten kuvaus oli hykerryttävää ja antoi sopivasti jytyä muuten aika kliseiseen tarinaan. Toki tarinassa oli oiottu mutkia, eivätkä kaikki yksityiskohdat pitäne paikkaansa edes ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Mutta mukavaa, hyvällä maulla suoritettua piikittelyä elokuvassa oli. Karikatyyrisiin henkilöhahmoihin sopivat vastineet olisi helppo nimetä niin ruotsalaisesta kuin suomalaisestakin kirjallisuusskenestä.

Kärlek deluxe, joka Netflixissä kulkee nimellä Love deluxe oli mukava, ruotsalaisuudessaan varsin amerikkalainen vastine Hollywoodin vastaaville filmeille. Ehdotonta plussaa kauniille Gotlannnin luonnolle, sille, että John asuu Väinö-nimisessä laivassa sekä sivuosaa esittävälle Sarah Dawn Finerille, joka on aina yhtä upea.


Love deluxe (Kärlek deluxe)
Ohjaaja Kicki Kjellin
Käsikirjoitus Anna Platt
Tuottaja Anna Wallmark
Ruotsi 2013

Kommentit

  1. Tämähän vaikuttaa hauskalta elokuvalta sellaiseen hetkeen, kun kaipaa jotain kevyttä katsottavaa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nimenomaan sellainen leffa, ei jää varsinaisesti vaivaamaan mieltä, mutta tarjoaa kivaa viihdettä oikeaan hetkeen!

      Poista
  2. Mukavaa, että Netflixissä on ruotsalaisiakin elokuvia! Enpä ole huomannut. Tämän voisi ehdottomasti katsoa. Kirjallisuus- ja kulttuuripiireistä saisi varmasti monenlaista satiiria tehtyä. Tuo jako "oikeaan" ja viihdekirjallisuuteen on niin aikansa elänyt, mutta varmasti siitä saa huumoria aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netflixistä löytyy jonkin verran ruotsalaista ja tanskalaista tuotantoa (ehkä muutakin pohjoismaista?) ja olen kyllä tykännyt lähes kaikesta katsomastani. (No ehkä sen Luokkakokous-leffan alkuperäisen tanskalaisversion olisi voinut jättää katsomattakin...)
      Minäkään en perusta tiukoista jaoista. Jos kirja tai taidemuoto yleensä herättää ajatuksia, niin hyvä. Ja joskus voi katsoa tai lukea jotain sellaistakin, mikä ei niin hirveästi laita ajattelemaankaan. Olen huomannut itselläni mieltymysten kulkevan kausittain. Välillä olen pelkkää asiaa täynnä ja välillä en. Nyt minulla tuntuu olevan selkeästi huikentelevainen kausi menossa 😄

      Poista
    2. Katsoin tämän eilen. Huvittavaa (?) oli, että vakavampaa kirjallisuutta kirjoittanut Nils oli kuitenkin myös bestseller-listoilla, mutta naisilta moinen ei onnistunut (että kirja olisi sekä myyvä että kehuttu). Jäin miettimään, missä määrin asia on ylipäätään näin.

      Poista
    3. Loistohuomio! Itsekin mietin asiaa, tai siis sitä, miten Nilsin kirjasta tuli myyntimenestys (koska hänen hahmostaan sitä ei olisi uskonut), mutta en ajatellut pidemälle sukupuolen kannalta. Onko tosiaan niin, että naiskirjailijan (naisen) on oltava joko uskottava tai viihdyttävä, muttei molempia? Hauskuus ja tunteet vievät ammatillista uskottavuutta, mutta miehille monipuolisuus on sallitumpaa? En osaa sanoa, mutta mielenkiintoinen ajatus.

      Poista
  3. Kuulostaa ihan mukiinmenevältä viihteeltä, tietysti plussaa kirjallisuusteemasta. Luin juuri Mattias Edvardssonin romaanin Melkein tosi tarina, jossa myös seikkailtiin ruotsalaisessa kirjallisuusmaailmassa. Sielläkin oli tunnistettavia hahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin miettimään sitä, onko suomalaisesta kirjallisuusmaailmasta vastaavia teoksia. Kirjailijoista kertovia romaanejahan on toki paljonkin. Ainakin lukiessani Jari Nissisen romaania Paha mieli, minulle tuli tunne, että luenkohan todellisista hahmoista, mutta se kirja liittyi teatteri- ja elokuvamaailmaan.

      Poista
  4. Tämän katson, kiitos! Välillä pyörin paljonkin Netflixin tanskalaistarjonnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös katsonut tanskalaisia. Niissä on sopivasti tuttua ja eksoottista 😊
      Mukavia katseluhetkiä!

      Poista
  5. Kuulostaa minun painajaiselokuvalta :D Mutta painotan taas, että makuasioita nämä. En tykkää noin yleisesti ottaen komediaelokuvista, vaan makuni sijoittuu enempi kauhu- ja scifiaskelille (jollaisia en kirjoina muuten juurikaan lue) ja tietenkin Aasialaisiin elokuviin.

    Tämä voisi kyllä kirjana olla ihan luettava kokemus. En vieroksu chick litiä (kirjallisuudessa), mutta en kovin montaa vuodessa lue. Niille on kuitenkin paikkansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä "siedän" chick lit -kirjoja huomattavasti huonommin luin leffoja. Hömppäelokuvia katson mielelläni, ja toki luen kirjojakin, mutta kliseet ärsyttävät kirjoissa jostain syystä helposti kun taas elokuvissa ne kuuluvat asiaan. Epäloogista, tiedän! 😊

      Poista
  6. Kiitos leffavinkistä! Täytyy ehdottomasti katsoa lähipäivinä. :)

    VastaaPoista
  7. Netflixissä on paljon katsottavia elokuvia, mutta niiden löytäminen tuntuu olevan välillä vähän vaikeaa. Kiitos siis vinkistä. Jos vaikka lomalla eksyisi vähän televisionkin eteen...
    Se on kyllä jännä tuo chicklitin aliarvostus. Mistähän se oikein juontaa juurensa. Sitäkin on hyvää ja huonoa ja hyvin kirjoitetulla romantiikalla (meinasin sanoa hömpällä, mutta sillä sanalla on jotenkin huono aura) on aina paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netflixin elokuvien juoniselostukset ovat ihan kamalia. Niiden perusteella ei voi päätellä mitään! Olen löytänyt monta hyvää leffaa karmeasta selostuksesta huolimatta ja vastaavasti alkanut katsoa monta mukiinmenevältä kuulostanutta leffaa, jotka ovat olleetkin aivan kuraa.
      Tämähän on ikuisuuskysymys, että saako kulttuuri olla viihteellistä tai onko viihde kulttuuria ylipäätään. En ymmärrä sitä yhtään.
      Tässä elokuvassa aika kovasti karnevalisoidaan aihetta.
      Erityisesti lopussa, sen enempää juonesta paljastamatta!

      Poista
  8. Hyvä idea! Tämän voisi laitana kirjastosta. En ole pitkään aikaan mitään romanttista katsonutkaan ja voipi olla että ruotsalaisuus on sellainen plussa, joka saa miehenikin telkkarin ääreen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsalaisuus luo heti joko eurooppalaisen taide-elokuvan tai nordic noirin hohtoa! Tilanteen mukaan 😄

      Poista
  9. Aina silloin tällöin on romanttisen komedian hetki. Valitettavasti hyviä sellaisia on aika vähän. En tunne/käytä Netflixiä, joten en ole perehtynyt sen tarjontaan. Ilmeisesti muu kuin angloamerikkalainen ei helposti löydy? Chicklitiä on niin monenlaista, etten ole tyytyväinen mihinkään siitä löytämäni määritelmään sen vähän perusteella mitä olen lajia lukenut m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtaosa Netflixin tarjonnasta on toki angloamerikkalaista, mutta olen löytänyt paljon kaikkea mielenkiintoista eurooppalaistakin.
      Chick lit on tosiaan määritelmä, mikä tulee helposti lätkäistyä leiman kaltaisena, mutta mistään yhteneväisestå genrestä ei ole kysymys. Ja esimerkiksi lukuromaanin suuntaan raja on aika liudentuva.

      Poista
  10. En ole nähnyt elokuvaa, mutta kuulostaa sopivan hauskalta ja kevyeltä sellaiseen hetkeen, jolloin haluaa vain rentoutua ajattelematta mitään ihmeellistä.

    VastaaPoista
  11. Tämä on just sellainen höpörakkausleffa mitä tykkään toisinaan katsoa, mutta joudun katsomaan ne yksin, koska mies ei jaksa niitä 😀 Kirjailijatar-teemasta plussaa. Netflixiin en ole tutustunut, on siis vain nimeltä tuttu. CMoren kanavapakettikin vaihdettiin halvemmaksi talvella kun ei niitä leffoja tullut katsottua. Pääasia että sain pitää Travel Channelin 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia, että saa katsoa sitä, mistä eniten nauttii! Tykkään Netflixissä siitä, että sieltä löytyy sekä sarjoja että elokuvia. Tosin nyt olen keskittynyt elokuviin, kun en ole oikein innostunut mistään sarjasta.

      Poista
  12. Kirjauduin uudelleen Netflixiin The Crown -sarjan takia, mutta muuten olen katsonut sieltä kovin vähän. Joku aikaisemmin kommentoikin, että Netflixiatä on vaikea löytää itselleen sopivaa katsottavaa, vaikka siellä varmasti sellaista olisikin tarjolla. Suositukset ovat siis tervetulleita, mutta tämä Love Deluxe on tuskin minun elokuvani. Tosin Ruotsissa osataan tehdä sopivasti kepeitä elokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Crown oli kyllä aivan upea! Vastaavanlaista historiallista sarjaa en ole Netflixistä löytänyt, mutta monta muuta hyvää kyllä. Tanskalaiseen koulumaailmaa sijoittuva Rita, hulvaton komedia Grace & Frankie ja Skotlantiin sijoittuva Lovesick ovat olleet suosikkejani, muun muassa.

      Poista
  13. Minun piti ihan katsoa tämä, kun leffat on jääneet elämässäni pahasti teatterin varjoon. Aika tiukka sapluuna, ei yllätyksiä, kelpo toteutus. Erityisesti pidin rytmittävistä lainauksista klassikkokirjailijoilta.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että katsoit tämän! Sitaatit olivat tosiaan oivaltavia!

      Poista

Lähetä kommentti