torstai 18. helmikuuta 2016

Liane Moriarty: Nainen joka unohti


Yksi itselleni merkittävimmistä viime vuonna tutustumistani kirjailijoista on australialainen Liane Moriarty. Hän kirjoittaa keski-ikäistyville (pois se minusta) perheenäideille, mistäpä muustakaan kuin keski-ikäistyvistä perheenäideistä, perheistä, parisuhteista, ystävyyksistä, lähiöiden ja koulujen sosiaalisista verkoistoista sekä monesta muusta asiasta viihdyttävästi, koukuttavasti ja elävästi. Ainakin minuun hänen tapansa kirjoittaa ja käsitellä itsellekin ajankohtaisia kysymyksiä uppoaa kuin veitsi sulaan voihin.

Moriartylle on tyypillistä, että vaikka hän kirjoittaa periaatteessa hyvin tavanomaisista ihmisistä, on tarinoissa jokin epätavallinen koukku, joka vangitsee lukijansa heti alkusivulta alkaen. Hyvässä aviomiehessä vaimo luki miehensä kirjoittaman, vasta hänen kuolemansa jälkeen luettavaksi tarkoitetun kirjeen, ja avasi samalla vahingossa salaisuuksien ja salailujen kauhut valloilleen. Mustat valkeat valheet alkoi onnettomuudella, ehkä jopa rikoksellakin, mutta mitä tapahtui, kenelle ja miksi eskarilaisten vanhempien illanvietossa, se selvisi vasta kirjan lopussa. Hyvä aviomies oli nautittavaa luettavaa, Mustat valkeat valheet oli yksi viime vuoden parhaita lukemiani käännöskirjoja. Mutta Nainen joka unohti onnistui siitä huolimatta viemään jalat alta ihanuudellaan.

Vaikka ei tarinan lähtökohta ole varsinaisesti kovin ihana. Päähenkilö Alice herää kaaduttuaan steppitunnilla ja lyötyään päänsä. Varsin pian selviää, että tällistä johtuen hän uskoo olevansa 29-vuotias, ensimmäistä lastaan odottava ja onnellisesti naimisissa olevan nuori nainen, joka remontoi yhdessä miehensä Nickin kanssa perheen kotia. Paha vain, että todellisuudessa Alice on 39-vuotias, keskellä avioero- ja huoltajuuskriisiä elävä kolmen lapsen äiti. Moni asia on kymmenessä vuodessa muuttunut, eikä Alicen mielestä välttämättä ollenkaan parempaan suuntaan. Alkaa kummallinen viikko, jonka aikana Alice joutuu tutkailemaan omaa elämäänsä aivan vieraasta perspektiivistä.

Jälleen kerran kirjan perusasetelma on niin vetävä, että tarina imaisee mielenkiinnon puoleensa välittömästi. Eivätkä edulliset lähtöasetelmat riittäisi pitkälle, ellei Moriarty osaisi äärimmäisen taitavasti pitää mielenkiintoa yllä, paljastaa ja vihjailla sopivasti, mutta toisaalta jättää asioita kutkuttavasti hämärän peittoon. Nainen joka unohti maalailee jälleen kerran elävästi ja samastuttavasti keskiluokkaisen lapsiperheen ja asuinlähiön elämää. Vaikka Moriartyn tarinat sijoittuvat Australiaan, hämmentävän samanlaista tuntuu elämä olevan niin siellä kuin täälläkin.

Nainen joka unohti on, totta kai, kevyttä, helppolukuista viihdettä, jonka voi halutessaan lukaista mukavana välipalana ja unohtaa saman tien. Minut kirja kuitenkin yllätti syvämietteisyydellään. On aika herkullinen ja toisaalta pysäyttävä ajatus pohtia, millaista olisi joutua Alicen tilanteeseen. Mitä sanoisi 22-vuotias Amma joutuessaan yllättäen kymmentä vuotta vanhempaan kehoon, mieleen ja elämäntilanteeseen? Tätä olen mietiskellyt viime päivinä aika paljonkin. Onnekseni olen tullut siihen tulokseen, että itselleni kyseessä ei olisi samanlainen shokki (paitsi ehkä fyysisesti) kuin Alicelle. Monet asiat ovat menneen niin kuin olen toivonut tai ounastellutkin. Toki paljon olisi myös yllätyksiä vastassa, eivätkä kaikki pelkästään iloisia. Aika herkullinen (ja samalla hirveä) ajatus on toki sekin, että yhtä äkkiä huomaisi olevansa kahden lapsen äiti ilman minkäänlaista muistikuvaa edeltävistä vuosista tai lapsista ylipäänsä. Mahtaisi siinä hetki mennä toipuessa järkytyksestä!

Siitä olen kuitenkin yksiselitteisen varma, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin juuri tällaisesta kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta, joka yhtä aikaa viihdyttää, koskettaa ja toisaalta haastaa omia käsityksiä, joko itsestä tai sitten jostakin muusta. Liane Moriartyn Nainen joka unohti täyttää kaikki nämä kriteerit. Aivan loistavaa luettavaa siis. Suosittelen.

Muualla: Arja nukahti kirjan kanssa, kun ei malttanut sitä laskea käsistään. Myös Salla ihastui viime vuonna Moriartyn "mammahömppään". Jonnakin alkoi pohtia ihmissuhteita ja elämää laajemmin. Annika luonnehtii juonta hykerryttävän napakaksi, Jenni löysi kirjasta myös hieman liikuttavuutta.


Liane Moriarty: Nainen joka unohti (What Alice Forgot)
WSOY 2016

497s.
Helene Bütsow
Arvostelukappale

7 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä. Kuulostaa sellaiselta, jota tällä hetkellä tarvitsen vastapainoksi työn ja arjen haasteisiin. Keveys ei ole pahasta, pikemminkin, jos saa itsensä ajattelemaan uudella tavalla viihteen avulla, voiko sen hyödyllisempää kombinaatiota olla.
    Paitsi vinkeistä, kiitos näistä ajatuksista, joita jaat kanssamme. Kirjojen lukemisen lisäksi niiden jakaminen muiden kanssa on hieno kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, ihan sama juttu. Nyt tuntuu tarpeellisesta saada lukea tällaista kevyttä. Onneksi on niin paljon laadukasta viihdekirjallisuutta, joka herättää myös ajatuksia.
      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi, ajatusten vaihtaminen toisten lukijoiden kanssa tuo lukemiseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden.

      Poista
  2. Minulla on tämä juuri kesken ja olen tykännyt vähintään yhtä paljon kuin Mustista valkeista valheista<3 On se niin sykähdyttävää, kun löytää uuden hienon kirjailijan, joka viihdyttää mutta pistää myös ajattelemaan.
    Ps. Hyvä aviomies vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, innolla odotan, että Moriartylta suomennettaisiin lisää tuotantoa.
      Hyvä aviomies on sekin tosi hyvä, sinulla on siis paljon loistavia sivuja edessäsi!

      Poista
  3. pari tollasta lukenut, mut mies taisi olla päähenkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen tätä lajia, tai en ainakaan muista lukeneeni muistinmenetystä aiemmin. Kiehtova aihepiiri.

      Poista
  4. Moriarty on todella taitava kirjoittamaan kepeästi ja vetävästi suurista teemoista. Tämän myötä viimeistään varmistui, että Moriarty kuuluu lempikirjailijoideni joukkoon. Hyvä aviomies pitäisi lukea!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...