Satuhetki: Astrid Lindgren, Ilon Wikland: Kesäkummun Marikki ja Liisa


Astrid Lindgren on luonnollisesti ollut tuttu kirjailija jo lapsuudesta asti, mutta jostakin syystä yleissivistyksessäni on ollut Marikin ja Liisan mentävä aukko. Olen kyllä hämärästi hahmottanut heidän olemassaolonsa, mutta vasta viime kesänä tämän kirjan myötä havahduin siihen, kuinka ihastuttavista hahmoista ja miljööstä onkaan kyse.

Nappasin Kesäkummun Marikki ja Liisa -kirjan mukaani kirjaston jouluhyllystä. (Ai että muuten rakastan kirjastojen jouluhyllyjä. Ne ovat aina täynnä aarteita, varsinkin jos sattuu paikalle otollisella hetkellä valikoimien ollessa parhaimmillaan!) Kyseessä on yhteisnide, joka sisältää tarinat Liisan hassu hernetemppu ja Marikin joululoma. Näistä ensimmäinen on tunnelmaltaan syksyinen (mikä kyllä sopii vallitsevaan marraskuiseen säätilaan) ja Marikin joululoma puolestaan virittää mukavalla tavalla joulunodotukseen lumisella maisemalla, jäätyneellä joenpinnalla, palavilla kynttilöillä ja yllättävällä lumipyryllä. Pakko myöntää, että vaikka itse en ole ollenkaan talvi-ihminen, tuli kyllä kieltämättä talvea ikävä.

Vanha tuttu testiryhmäni, 6-vuotias herra Syksy ja 4-vuotias neiti Kevät pitävät myös Marikista ja Liisasta. Molemmat tarinat ovat pituudeltaan noin neljäkymmentä sivua, joten yhdellä lukukerralla he eivät jaksaneet kuunnella yhtä tarinaa kokonaan, vaan luettavaa riitti kirjassa kaikkiaan neljäksi illaksi. Erityistä ihastusta niin äidissä kuin lapsissa herättivät Ilon Wiklandin herkät ja suloiset kuvat. Jännitystä koettiin erityisesti jälkimmäisessä tarinassa, Marikin ja Liisan lähtiessä omin lupinensa retkeilemään. Itseäni puolestaan hämmensi Liisan hassu hernetemppu, joka oli varsin raisu.  Marikki ja Liisa joutuvat tappeluun Ellan ja Miian kanssa ja se onkin tappelu, jossa tintataan tappelupukaria ihan tosissaan nenään. Kulmani kohoilivat myös siinä kohdassa, jossa Marikki ja Liisa miettivät, joutuuko Miia helvettiin käytettyään sanaa 'pirulainen'. Tämä häiritsi minua jonkin verran, vaikka itse olenkin ihan iloinen luterilainen. Uskonnollisuutta välttelevä vanhempi ei varmastikaan koe tätä tarinaa aivan omakseen.

Miten muuten te, hyvät lukijat, suhtaudutte lastenkirjoihin, jossa esitetään uskonnollisia tai aatteellisia mielipiteitä tai joissa on rajuja kohtauksia?

Kaiken kaikkiaan Kesäkummun Marikki ja Liisa oli kuitenkin oikein mukavaa ja joulunodotukseen sopivaa lukemista. Se vei lukijansa sellaiseen turvalliseen ja ihanaan maailmaan, jonka vain Lindgren osaa luoda. Jos Lindgrenin maailmalle pitäisi löytää vastine tosielämästä, olisi se varmaan Strömsö. Pitäisikö sanoa, että 'ei mennyt niin kuin Kesäkummussa'? Ero on tosin siinä, että Kesäkummussa kyllä tapahtuu kommelluksia, mutta kaikki käy kuitenkin lopulta hyvin.

Astrid Lindgren, Ilon Wikland
Kesäkummun Marikki ja Liisa (Madicken och Lisabet pä Junibacken)
WSOY 2009 (alkup. 1960)
95s.
Suomentanut Laila Järvinen

Kommentit

  1. Ihanaa, että löysitte Marikin! <3 Heti alkuun suosittelen lämpimästi Marikki-romaaneja: nämä tämän kirjan tarinathan ovat kirjoista irrotettuja lukuja.

    Marikeissa on aika paljon uskonnollisuutta, mutta ajattelen ne oman aikansa lapsiksi - tai Marikin aikakauden, 1910-luvun. On aika hienoa, miten Lindgren ei säästele elämän varjopuoliakaan: Pyykki-Iidan taulussa ihmiset hukkuvat viinavirtaan ja pöpö-Miia on niin köyhä, ettei heillä ole varaa isään. Silti tunnelma on lämmin ja turvallinen, kiitos Marikin oman idyllisen kodin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja <3 jatketaan ehdottomasti romaaneihin nyt kun alkuun on päästy. Tuo viinavirta-kohtaus oli muuten myös tässä kirjassa, sen olinkin jo ehtinyt unohtaa.
      Oikeastaan on aika mielenkiintoista vertailla lastenkirjallisuutta eri aikoina. Äkkiseltään voisi ajatella, että nykylapset elävät viihteellisen väkivallan maailmassa (ja niinhän se on), mutta vanhemmassa kirjallisuudessa on nykyajan mittapuulla muita hurjia juttuja.
      Olemme lukeneet lasten kanssa myös raamattua ja sielläkin on sellaisia kohtia, mitkä lapsille luettuna tuntuvat melko rankoilta, niin kuin nyt vaikka ristiinnaulitseminen.
      Lastenkirjallisuus on hyvä aikansa peili.

      Poista
  2. Luin itse viime viikolla tuon kirjan 4-vuotiaalle tytöllekin, joka piti siitä kovasti. Nyt luemme Urpon ja Turpon joulua -suosittelen. Minua uskonnollisuus ei häiritse. T: Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Urpo ja Turpo on varmasti mainiota joululukemista!

      Poista

Lähetä kommentti