Satuhetki: Astrid Lindgren: Satuja, seikkailuja ja kepposia

Tukholmassa asuimme hotellihuoneistossa, jonka lukunurkkaus suorastaan kutsui kerääntymään satujen ääreen.

Jos minun pitäisi nimetä kaikista tällä iltasatu- ja lastenkirjoistamme oma henkilökohtainen suosikkini, olisi valinta todennäköisesti Astrid Lindgrenin kertomuksista koostettu, WSOY:n Satuja, seikkailuja ja kepposia. Ostimme vajaa 200-sivuisen kuvakirjan viime kesänä Junibackenista. Siellähän on upea lastenkirjakauppa, joka sisältää myös kattavan suomenkielisen kokoelman Junibackenissa esiintyvistä saduista ja tarinoista. Lisää Tukholman reissustamme voi lukea täältä.

Kirjan on alkuperäiseltä nimeltään Sagor hyss & äventyr ja sitä voi pitää erinomaisena oppaana Lindgrenin satumaailmaan. Kirjasta löytyy 11 lyhyehköä, iltasaduksi sopivan mittaista, Lindgrenin tarinaa. Mukana on itsestään selvästi Peppi Pitkätossu, Vaahteranmäen Eemeli, Marikki ja Katto Kassinen, mutta mukana on myös (ainakin minulle) uusia tuttavuuksia. Esimerkiksi Kultasiskoni oli entuudestaan aivan outo, mutta heti kertalukemalta ihastuttanut tarina. Mukana on kepeää iloittelua ja synkempiä sävyjä, aivan kuten Lindgrenin koko tuotannossakin. Tarinat ovat kuitenkin ennen kaikkea sopivan tasoisia omalle lapsiraadilleni eli 6- ja 4- vuotiaille lapsille, eivätkä ole liian pelottavia.

Tarinoiden lisäksi lukijoita kiehtovat luonnollisesti useiden eri tekijöiden piirtämät kauniit kuvat. Ne tuovat vivahteikkaasti esille paitsi tarinoiden henkilöt myös miljööt. Olipa kyse ruotsalaisesta maaseudusta tai Tukholman vilinästä, ne esittäytyvät kirjan sivuilla yhtä aikaa kodikkaina ja taianomaisina. Ei ihme, Neiti Kevät olisi toivonut meidän lähtevän nyt syyslomalla taas Tukholmaan.

Olen ehkä jossakin aiemmassa yhteydessä maininnutkin, että Lindgrenin tuotanto ei ole minulle Peppiä ja Eemeliä lukuunottamatta kovinkaan tuttua. Siksi Satuja, seikkailuja ja kepposia onkin toimnut erinomaisena tapana tutustua tuotannon eri puoliin. Erityisesti minua ovat sykähdyttäneet esimerkiksi Marikki, katso, lunta sataa! ja jo mainittu Kultasiskoni. Lapsien suosikki taas taitaa olla, yllätys yllätys, Eemeli ja keittokulho, jota on luettu meillä uudestaan ja uudestaan. Tämä muuten aiheutti lystikkäitä hetkiä kesällä, kun kävimme katsomassa kesäteatterissa Vaahteranmäen Eemeli -esityksen. Herra Syksy kertoi jo ennen esityksen alkua suurella innolla parhaat palat Eemelin metkuista lähellä istuneelle yleisölle! :)

Astrid Lindgrenin tuotanto ei turhaan ole rakastettua. Näistä tarinoista pitävät kaikki, niin lapset kuin aikuiset. Ja vaikka ne toisaalta ovat viattomia, vievät nostalgiselle matkalle aikaan ja paikkaan, jota ei ehkä ole ollut koskaan olemassa, ovat ne kuitenkin salakavalasti viisaita ja koskettelevat arkojakin asioita. Taattua lukemista niin pienille kuin isoille!

Astrid Lindgren: Satuja, seikkailuja ja kepposia
WSOY
188s.