Satuhetki: Tatu Kokon Roskasakki-sarja

Jos kysytään Neiti Keväältä ja Herra Syksyltä, ovat Tatu Kokon Roskasakki-kirjat aivan huippuja.
"Äiti, saanko lukea tätä vielä sängyssä vähän aikaa?"
"Äiti, minä luin tämän jo kerran, mutta nyt minä luen tämän vielä uudestaan, kun minusta tämä on niin hauska!"

Nämä olivat suoria sitaatteja 5,5-vuotiaalta herra Syksyltä, joka ei vielä lue. Graafikko Timo Filpuksen kuvat ovat siis tehneet nuoreen mieheen suuren vaikutuksen. Itsekin pidän kuvituksesta, joka on selkeää, ilmeikästä, eikä aina niin perinteistä lastenkirjakuvitusta. Vaikutteita on ainakin sarjakuva- ja sanomalehtimaailmasta, josta Filpuksen kädenjälki onkin monelle tuttu.

Väheksyä ei voi kuitenkaan itse Tatu Kokon tarinan voimaa. Roskasakkihan koostuu niistä kaikista vähimmistä ja pienemmistä - roskista. Ajatus siitä, omasta kodista mutta silmän ulottumattomista, löytyy satumaailma ja seikkailun ainekset, on pientä mieltä kutkuttava.


Ensimmäisessa kirjassa; Roskasakki ja kadonnut kulkunen tutustutaan Roskasakin jengiin, joka muodostuu tarinan edetessä. Kaikki alkaa Roskasta, joutavista aineksista kokoon kyhäytyneestä sykkyrästä, joka helisyttelee kulkusta ja jokeltelee, kunnes Hämähäkki-vaari heittää runokirjan sivusta kyhätyn liidokin suoraan Roskan sydämeen, silllä seurauksella että hän saa sanat ja puhumisen lahjan (tämä on henkilökohtainen suosikkikohtani koko kirjasarjassa, ymmärrätte varmaan miksi). Roskan lisäksi kirjan sivuilla seikkailevat Pölykoira (kuinkas muuten), hongkongilainen Superlon ja Rusina. Tarinan varrella he kohtaavat yllättäviä vaaroja, kuten Hotkijan, Ötökän ja Torakan, josta muodostuukin jonkinlainen Roskasakin arkkivihollinen.



Sarjan toisen osan idea on minusta mainio: Roskasakki ja suuri kierrätysseikkailu on puuhakirja, jonka tehtävät ohjaavat ja opastavat lapsia kierrätys- ja lajitteluasioissa. Viehätyn kovasti tällaisesta funktionaalisesta ulottuvuudesta ja erityisesti siitä, että kyseessä ei ole kirjan oheen tehty lisätuote, vaan kirjasarjan itsenäinen osa, jossa tarina etenee. Tuleepa Roskasakkiin lopulta uusi jäsenkin. Tehtävät ovat mukavan monipuolisia ja ainakin meidän muksumme ovat niistä pitäneet kovasti. 


Sarjan kolmas ja viimeisin osa on Roskasakki ihan pihalla. Kuten nimestä ja yllä olevasta kannestakin voi päätellä, tällä kertaa Roskasakin seikkailut yltävät myös kotitalon ulkopuolelle. Roskasakin auvoinen yhteiselo on koetuksella, kun kulkunen joutuu jälleen kerran vääriin käsiin. Ristiriitojen vuoksi ystävykset erkanevat ja joutuvat samalla huomattaviin vaaroihin, kuten likipitäen pelottavan Silppurin kynsiin (tämä taas on kummankin lapsen lempikohta). Onneksi myös uusia tuttavuuksia solmitaan. Kokenut Valtsu Varis  näyttää kaveruksille vähän mualimoo. Ehtaa savolaisverta edustaa myös leppoisa Pessi Piästäinen.

Roskasakki osoittaa, että tavallisessakin voi olla taikaa. Oivaltamisen elämys, kun jokin itselle tuttu asia näyttäytyykin aivan eri valossa kirjan sivuilla, on lapselle valtava. 


Ps. Tatu Kokon nuortenkirjan Rob McCool ja Krimin Jalokivi julkaistaan tässä kuussa. Lue lisää Livekirjailija-blogista.

Roskasakki ja kadonnut kulkunen
Icasos 2012.
48s.

Roskasakki ja suuri kierrätysseikkailu
Icasos 2013
21s.

Roskasakki ihan pihalla
Icasos 2014
51s.

Kommentit

Suositut tekstit