Elif Shafak: Kirottu Istanbul


Luettuani vuosi sitten Rakkauden aikakirjan, olin ihan vakuuttunut, ettei Elif Shafak ole minun kirjailijani. Siksipä ajattelin jättää Kirotun Istanbulin suosiolla väliin. Mutta niin moni kirjaa suositteli, että päätin kuitenkin antaa Shafakille toisen mahdollisuuden.

Olipa ristiriitainen lukukokemus! Ensimmäiset pari sataa sivua olin kuolla pitkästykseen. Olin useita kertoja aikeissa jättää kirjan kesken, mutta koska olen hirveän huono siinä, jatkoin kuitenkin lukemista, vaikka se tuntui välillä partaterien nieleskelyltä Toki on myönnettävä, ettei suhteellisen hektinen ajankohta varmasti ainakaan tukenut kirjan avautumista. Ja oli kirjalla omat hetkensäkin, pidin valtavasti Baku-tädistä ja armenialaisten kansanmurhan käsittely niin armenialaisten kuin turkkilaistenkin näkökulmasta oli todella kiinnostavaa.

Kirja kertoo kahdesta nuoresta naisesta: amerikanarmenialaisesta Armanoushista ja turkkilaisesta Asyasta. Armanoush lähtee Turkkiin tutustumaan omaan armenialaiseen menneisyyteensä, ikänsä äpärän mainetta kantanut Asya taas ei välittäisi tietää menneisyydestä mitään. Tyttöjen ohella kirja sisältää melkoisen määrän sivuhenkilöitä, turkkilaisen ja armenialaisen kulttuurin esittelyä, kansanperinnettä, yliluonnollisia aineksia, aikatakaumia sekä poliittisia kannanottoja. Melkoisen haastava kokonaisuus siis.

Ehkä Shafak pääsi kaikkien elementtien kanssa sinuiksi vasta kirjan loppupuolella tai sitten minä pääsin, mutta kirjan viimeiset pari sataa sivua luin jopa mielelläni. Tarina alkoi lopulta edistyä ja rullata huomattavasti alkuopuoliskoa sujuvammin. Joten kirjasta jäi siis ihan mukava jälkimaku, vaikka niin paljon sen kanssa alussa tuskittelinkin.

Henkilö- ja turkkilaisen yhteiskunnan kuvaus olivat ehdottomasti kirjan parasta antia. Täytyy nostaa kirjailijalle hattua tulenaran armenialaiskysymyksen nostamisesta kirjan aiheeksi. Kirjan lopussa kerrotaankin, kuinka Shafak joutui Turkissa vaikeuksiin kirjassa esitettyjen kannanottojen vuoksi ja häntä uhattiin jopa kolmen vuoden vankeudella. Mautonta tai ei, lopulta onnellisesti päättynyt tapahtumasarja toi kirjaan oman lisäsyvyytensä: tietyt asiat ovat Turkissa todellakin arkoja ja aristavia.

Kirjaa on luettu ympäri blogistaniaa paljon. Tällä kertaa linkitän Sannalle Luettua-blogiin, josta löytyy laajasti linkkejä toisiin arvioihin. Yritän lähipäivinä itsekin ehtiä lueskelemaan muiden arvioita kirjasta!

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Gummerus 2012
498s.

Kommentit

  1. Minä olen taas hyvin myyty Shafakin tyylille kirjoittaa ja olen pitänyt todella paljon sekä Rakkauden aikakirjasta että Kirotusta Istanbulista. Viime mainitussa vain oli aika kova meno aika-ajoin sekä liikaa henkilöitä, mutta kokonaisuus on yhtä Shafakin kykyjen juhlaa. Katsoin jopa Turkki-ohjelman, jossa Shafak esitteli Istanbulia ja olin entistä vaikuttuneempi. Paljon kiinnostavampaa minulle kuin hyryt, tuurit etc.

    Tunnen vieläkin matriarkaattien hallitseman talon maustekimaran, johon sekoittuvat vaietut salaisuudet sekä hyvityksen saaminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Turkki-ohjelma olisikin varmasti ollut tosi kiinnostava. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostunut Turkista, mutta tämän kirjan myötä Istanbul jäi kyllä kiehtomaan.

      Poista
    2. No sitähän yritin sinulle rivien välissä viestittää, että minäkään en ole yhtään ollut Turkki-fani ja en tiedä, olenko sitä vieläkään, mutta on ollut kiinnostavaa lukea maan historiasta ja myös tästä päivästä. Seuraan nyt Minen Turkki-postauksia kiinnostuneena, mutta Turkissa on niin moni asia...

      Kaunista viikkoa!

      Poista
  2. Minä olen kovasti innostunut Pamukista - olen hänen myötään jopa miettinyt, että Istanbulissa voisi käydä joskus - mutta Shafak on vielä tuntematon. Ehkä pitäisi? Saattaa käydä samoin kuin sinulle, pitkästys siis, ei oikein tunnu minun tyyliseltäni kirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, Arja! On tässä sellaisiakin ulottuvuuksia, joista voisit pitää. Joka tapauksessa suosittelisin Shafakilta mieluummin tätä kuin Rakkauden aikakirjaa.

      Poista
  3. Tämä on TBR 100-listallani ja katsotaan miten käy jos alku pahasti takertelee.. Olen samoin todella huono jättämään kirjoja kesken (kaksi kirjaa elämäni aikana) joten varmasti tämäkin tulee kuitenkin luettua loppuun.

    VastaaPoista
  4. Kiva lukea sinunkin arviosi tästä :) Itselleni tuli pieniä kyllästymisen hetkiä pitkin kirjaa, mutta onneksi niistä pääsi yli ja kokonaisuudesta pidin melko paljonkin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti